Tuomas makasi surullisena sohvalla, ajatellen minua.
Kun olin siistiytynyt vessassa, menin alakertaan katsomaan Tuomasta, joka nousi istumaan sohvalle.
"Hei, anteeksi kun minulla hieman kesti" Sanoin vaivaantuneena.
"Ei se mitään Lily" Tuomas sanoi ja keräsi rohkeuttaan.
"Lily, vaivaako mieltäsi jokin? Tiedäthän, että minulle voit puhua ihan kaikesta" Sanoi Tuomas huolestuneena minulle.
"Kulta, ei minua vaivaa mikään" Sanoin ja vedin tekohymyn naamalleni.
Tuomas katsoi minuun pettyneen oloisena, menin istumaan hänen viereensä.
"Tuomas, ihan totta kaikki on hyvin" Sanoin totisena.
"Noh... Kyllä minä uskon sinuun" Sanoi Tuomas minulle hymyillen ja kietoi kätensä ympärilleni.
Olin onnistunut valehtelemaan... Omasta mielestäni.
Kuulin Mindyn itkevän ja lähdin sohvalta Mindyn luo, jättäen Tuomaksen yksin istumaan sohvalle.
"Miksi et voi olla minulle rehellinen? Tiedän vallan hyvin, että sinua Lily vaivaa jokin ja minä aijon ottaa selville, mikä tämä asia on" Mietti Tuomas totisena.
Pari viikkoa myöhemmin, oli pikkuisen Mindyn syntymäpäivä.
"Voi Mindy, olet jo niin iso tyttö" Lepertelin Mindylle.
Tuomas sytytti kakkuun kynttilät.
"No niin kulta, puhalletaampa kynttilät" Sanoin Mindylle, mutta minä se olin kovin puhaltelemaan kynttilöitä.
Mindystä tuli varsin suloinen lapsi.
Illemmalla, päätin tehdä hiuksilleni uudenlaisen kampauksen, vaihdoin myös arkivaatteeni toisiin.
Menin laittamaan pikkuisen Mindyn nukkumaan.
"Kauniita unia kultaseni" Lepertelin Mindylle hymyillen, joka hymyili hurmaavasti minulle takaisin.
Tuomas oli jo nukahtanut yläkerran sohvalle.
Minäkin päätin ottaa pienet torkut alakerran sohvalla, mutta pian ovikello soi, nousin ylös sohvalta ja menin laittamaan ulkovaatteet päälleni.
Ovella odotti samanikäinen poika kuin minäkin.
Avasin oven, menin terassille ja laitoin ulkooven kiinni, jottei Tuomas ja Mindy olisi herännyt.
"Hei, kuinka voin auttaa teitä?" Vastasin pojalle ystävällisesti hymyillen.
"Etkö muista minua? Nimeni on Tero, tapasimme vähän aikaa sitten" Sanoi Tero hymyillen.
"Olen pahoillani, mutta en muista tavanneeni sinua" Vastasin Terolle hämmentyneenä.
"Etkö todellakaan muista ihanaa yötämme klubin yläkerrassa?" Vastasi Tero innostuneesti.
"Ei, ei voi olla totta, emmekai me?" Sanoin paniikissa, mutta Tero keskeytti minut.
"Kyllä vain, niin siinä sitten kävi ja olisin todella halukas jatkamaan suhdettamme" Sanoi Tero laittaen kätensä olkapäälleni.
Irrottauduin Teron otteesta ja menin kauemmas.
"Ei tälläistä voi tapahtua minulle!" Huusin kyyneleet silmissäni.
"Äläs nyt, meillä oli silloin todella hauskaa, voisi olla nytkin" Jatkoi Tero ja otti minut lähemmäs itseään.
Silloin minä raivostuin.
Tönäisin Teron kauemmas.
"Etkö sinä käsitä, olen kihloissa pojan kanssa, jota oikeasti rakastan!" Huusin Terolle naama punaisena.
"Et tainnut paljon kihlaustasi ajatella sinä yönä, kun olimme kahdestaan" Ärähti Tero minulle.
Kävelin terassilla hermostuneesti.
"Minä olin juovuksissa ja sinä käytit heikkoa tilaani hyväksesi" Raivosin Terolle kiukkuisena.
"Sovitaan sitten niin, jos se oloasi parantaa, mutta totuus on se, että tiedän lapsestasi ja tiedän, että tulit raskaaksi heti yömme jälkeen ja tiedät sen itsekkin" Sanoi Tero hymyillen rauhallisella äänellä.
"Ei lapsi ole sinun, ei todellakaan, se on mieheni!" Huusin vihaisena Terolle yrittäen raivoissani peittää kyyneleet, jotka yrittivät valua poskiani pitkin, sillä tiesin Teron olevan oikeassa.
"Sinulla on viikko aikaa miettiä mitä teet tämän asian suhteen, menetkö kanssani yhteen ja eroat miehestäsi vai kerronko minä miehellesi, mitä meidän välillämme tapahtui sinä yönä ja kuka on lapsesi oikea isä" Sanoi Tero minulle vaativaan sävyyn.
Olin todella lähellä pyörtymistä.
Tero yritti hivellä poskeani muka lohduttaakseen.
"Älä koske minuun" Ärähdin Terolle kiukkuisena.
"Oletpas sinä ärhäkkä" Sanoi Tero lipevällä äänellä ja lähti kävelemään pois päin.
Katselin lyötynä, kun Tero käveli ulos portista hymyillen vielä minulle.
Kun Tero oli lähtenyt lysähdin terassin lattialle.
"Ei, tämän on pakko olla pahaa unta" Itkin hyvin, hyvin surullisena.
Hieman myöhemmin, menin katsomaan, nukkuiko Tuomas.
Kun näin Tuomaksen asennon sängyllä, olin varma, ettei hän nukkunut.
Katsoin tarkemmin ja huomasin Tuomaksen kuitenkin nukkuvan (onneksi), sillä haluaisin vain käydä nukkumaan.
Lähdin vessaan vaihtamaan yöpukuun ja pesemään hampaat.
Hiivin hiljaa sängylle toivoen, ettei Tuomas heräisi.
Pian Tuomas kuitenkin avasi silmänsä.
"Mitä, missä?" Sanoi Tuomas katsoen minuun.
"Anteeksi kulta, herätin sinut, mutta jatka vain uniasi" Sanoin ja olin laittamassa lampun kiinni, kun Tuomas sanoi minulle.
"Miten minä voisin jatkaa uniani, kun noin kaunis tyttönen on vieressäni?" Kysyi Tuomas minulta hymyillen maireasti.
Tunsin selkeästi tuon ilmeen ja olisin vain halunnut vetää peiton ylleni.
Tuomas hivuttautui lähemmäs minua ja laittoi kätensä ympärilleni.
Yritin vaikuttaa iloiselta, mutta en todellakaan ollut.
Pian Tuomas kaatoi minut sängylle suudellen minua intohimoisesti.
Hetken päästä minulla ei ollut yöpaitaakaan enää päälläni, vain alusvaatteet.
Myöhemmin yöllä, Tuomas jo nukkui, mutta minä mietin vain, oliko tämä viimeinen yhteinen hetkemme.
Tähän loppui Merkintä 9.
Toivottavasti piditte ja muistakaa laittaa kommenttia kiitos, ja vielä kerran, hyvää joulun odotusta kaikille :)
Kommentit