Minusta tuli perijä.
Olin todella onnellinen, laitoin päiväkirjan lipastooni ja lukitsin kunnolla, jottei kukaan muu saisi kirjan sisältöä lukea.
Veljeni päätti muuttaa pois kotoonta vihdoin, kun perijä kiista oli saatu päätökseen.
"Onnea siskoni, sinusta tulee varmasti hyvä perijä" Sanoi MJ ja halasi minua, minä taasen aloin itkemään.
"MJ onko sinun aivan pakko lähteä, talo on iso, voisimme hyvin asua täällä yhdessä" Sanoin MJ:lle itkien.
"Voi sisko, kyllä sinä täällä pärjäät, minä haluan haasteita ja siksi aijon muuttaa uuteen ympäristöön" Sanoi MJ minulle vakuuttavasti.
Niin MJ kasvoi aikuiseksi. (Ihan kivan näköinen, mutta erikoisen näköinen tuo alahuuli ;D)
Taksi saapui pian hakemaan MJ:tä.
"Hyvästi veli!" Sanoin MJ:lle kyyneleet valuen.
"Ei hyvästi, vaan näkemiin" Sanoi MJ ja laittoi taksin oven kiinni.
Niin taksi lähti pois, samoin myös MJ.
"Minun tulee sinua ikävä, veli" Mietin mielessäni.
Wilma oltiin saatu korjattua, mutta häntä ei oltu vielä kytketty päälle.
Minusta häntä ei kannattanutkaan kytkeä päälle ainakaan Matthewsien talossa, sillä hän ei enää ikinä haluaisi nähdä minua, joten päätin lähettää Wilman (Postissa :D) MJ:lle.
Minusta oli aika kasvaa aikuinen veljeni tapaan.
Muutin hieman hiustyyliäni ja meikkejäni.
Menin heti etsimään itselleni sopivaa työpaikkaa.
Lopulta, tunnin etsittyäni löysin tiedealan ja sehän minua kiinnosti.
Illalla äitini Daniela oli päättänyt tulla kummittelemaan.
Olin juuri kuuntelemassa musiikkia, kun Daniela säikäytti minut ja nauroi vielä päälle.
"Voi ei! Mielikuvitukseni on aivan liian villi" Mietin mielessäni kun yritin tasata hengitykseni.
Wiliam ja minä olimme nyt ainuita Matthewsien talossa.
Wiliamkin oli jo vanha koira, mutta vielä se jaksoi kerjätä mahan rapsutuksia.
Seuraavana aamuna pihalleni paukkasi treffipalvelun nainen.
Hän tarjosi auliisti apua pientä maksua vastaan ja minä tietenkin suostuin, sillä mies asioissa ei näkynyt kovastikkaan minulla edistystä.
"Hmm... Minusta tuntuu, että sinulle oikea mies on... Hmm..." Sanoi nainen mietteliäänä.
"No sano nyt!" Huudahdin malttamattomana.
Pian eteeni tupsahti ihan kivan näköinen mies.
Juttu meillä luisti ja pian päästiinkin jo halailu asteelle.
Aloin jo himean vihjailemaan miehelle, että hän oli aika namu.
Mies ei pistänyt pahakseen. (Miehen nimi oli Niilo)
Pian Niilo antoi minulle intohimoisen suudelman ja silloin tiesimme, että kuuluisimme yhteen.
Illan hämärtyessä jatkoimme suutelemista.
"Kuule Niilo, vaikka olemme tunteneet vasta vähän aikaa minusta tuntuu, että me kuulumme yhteen, joten haluaisitko muuttaa yhteen kanssani?" Kysyin Niilolta kun lopetimme suutelemisen.
"Olin kysymässä sinulta juuri samaa asiaa" Vastasi Niilo rakastunein silmin.
Hetkeä myöhemmin päätti Niilo kosia minua, sillä hetkellä olin maailman onnellisin nainen.
"Menetkö kanssani kihloihin?" Kysyi Niilo hymyillen.
"Aivan varmasti!" Huudahdin ja hyppäsin Niilon syliin.
"Rakas, ihanaa kun suostuit kihlaukseen" Sanoi Niilo minulle hymyillen.
"Ihanaa, että sinä kosit minua" Vastasin Niilolle rakastuneena.
Niilo menestyi todella hyvin työssään, eikä pomon paikka ollut kuin, yhden ylennyksen päässä.
Siitä huolimatta, että Niilo menestyi työssään unohdimme maksaa laskut ja se taas kostautui ulosottomiehellä.
Ulosottomies vei suihkun, mutta muuta hän ei onneksi vienyt.
Ensilumi satoi vihdoin Belladonnaan.
Olin todella iloinen.
Samana yönä Milli ja Vili leikkivät pihalla leijuen.
Aamulla lunta oli pyryttänyt niin paljon, että pääsimme Niilon kanssa tekemään lumiukkoja pihallemme.
Pian minun kuitenkin piti lähteä töihin, minua hieman jännitti sillä tämä olisi ensimmäinen työpäiväni.
Pari päivää myöhemmin, sain tietää, olevani raskaana.
Olin todella onnellinen.
Vaikka pihamme oli lunta täynnä ja pakkastakin, jonkun verran, ei pihallamme oleva lampi ollut vielä jäätynyt.
Ajat kuluivat ja pian mahani oli toodella iso, olin kuitenkin ihan reippaalla päällä ja aijoin mennä katsomaan tv:tä.
Kuitenkaan en ehtinyt edes istua, kun tunsin jotain kosteaa ja märkää valuvan lattialle.
"Niilo! Tule äkkiä tänne minä synnytän!" Sain huudettua paniikissani, sillä tämä oli ensimmäinen synnytykseni.
Niilo juoksi nopeasti luokseni ja sillä hetkellä tunsin, että lapsi on tulossa kovaa vauhtia pois.
"Aaaaa!" Huusin sillä kivut olivat melkoiset.
Pian sain pitää, pientä vaaleansinisilmäistä tyttövauvaa sylissäni.
Annoimme Niilon kanssa yhdessä, tytölle nimeksi Lilly.
Oli jo myöhä ja Niilo meni laittamaan tytön vuoteeseen.
Samana yönä päätimme mennä naimisiin.
"Tuletko sinä Danielle Matthews vaimokseni?" Sanoi Niilo hymyillen.
"Tulen, tuletko sinä Niilo Mäntynen miehekseni?" Kysyin minä puolestaan hymyillen.
"Tulen" Vastasi Niilo.
Vaihdoimme sormukset ja tietysti suutelimme intohimoisesti ;D
Niilosta tuli myös Matthews.
Naimisiin menon ja lapsen saannin kunniaksi, päätimme muuttaa uuteen taloon.
Alkoi tuo Matthewsien vanha talo jo sen verta kyllästyttämään.
Olin jo edennyt urallanikin merkittävästi.
Himeman myöhemmin iltapäivällä, otin lomaa töistä, sillä sain tietää taas, että olin raskaana.
Seuraavana päivänä oli pikkuisen Lillyn syntymäpäivä.
Niilo halusi ehdottomasti puhaltaa kynttilät Lillyn puolesta.
Kaunis tyttö Lillystä kasvoikin.
Sanotaan näin, että persoonnalisen näköinen.
Lillykin tykkäsi nukkua vanhan koiramme Wiliamin pedissä, kuten hänen setänsä MJ:kin aikoinaan.
Päätin kuitenkin antaa Wiliamin nukkua ihan omassa pedissään ja menin laittamaan pikkuisen Lillyn kehtoonsa.
Seuraavana aamuna tapahtui jotain kauheaa.
Viikatemies tuli hakemaan Wiliamia luokseen.
Itkin vuolaasti, sillä Wiliam oli minulle todella tärkeä ja rakas.
Pian viikatemies antoi Wiliamin hakea viimeisen keppinsä.
Hetkeä myöhemmin synnytykseni lähti käyntiin, mutta osasin jo varautua, mitä tuleman pitää.
Kipuja en kuitenkaan osannut ennakoida.
"Niilo! Tule tänne!" Huusin kun Niilo laitteli keittiössä ruokaa.
Pian sain pitää sylissäni ihan isänsä näköistä poikaa.
Pojan nimeksi annettiin Leonardo.
Leonardo peri isänsä ihon, mutta setänsä vihreät silmät ja tietysti minun ja Niilon hiuksienvärin.
Ojensin Leonardon malttamattomalle Niilolle.
"Voi kun hän on pieni ja aivan minun näköiseni" Huudahti Niilo onnellisena.
Pari päivää myöhemmin toin töistä mukaani ylennyksen ja työkaverini.
Mies ei todellakaan ollut pahimmasta päästä, joten hänestä voisi tulla jonkun perijän mies ;)
Niilokin toi illalla ylennyksen mukaansa ja samoin työkaverinsa.
Niilo ajatteli myös samalla tavalla kuin minä, että hänen työkaveristaan voisi tulla perijän mies.
Niilo halusi parantaa välejään työkaveriinsa ja jutteli tämän kanssa pitkän tovin.
Seuraavana päivänä menin leikkaamaan pihalle kasveja, sillä ne rehottivat rumasti.
Pian oli Lillyn syntymäpäivä, tälläkertaa hän halusi itse puhaltaa omat kynnttilänsä.
Oikein kaunis lapsonen Lillystä sitten kasvoi.
Samana päivänä oli myös Leonardon syntymäpäivä ja autoin häntä puhaltamaan kynttilät.
Näin komea poika Leonardosta kasvoi, kummassakin selkeästi perijäainesta.
Tähän loppui osa 6, toivottavasti piditte ja...
Muistakaa laittaa kommenttia kiitos! :)
Kommentit