Muistakaahan kommentoida :)
Tämä on ensimmäinen merkintäni uuteen päiväkirjaani ja aloitan merkintäni esittelemällä itseni.
Nimeni on Daniela Matthews, olen 25 vuotias ja asun Belladonnassa.
Suurin haaveeni on saada työpaikka opetus-alalta.
Muutin 5 kertaa 5 tontille ja sain rakennettua sinne tämän kokoisen ja näköisen talon.
Heti kotiuduttuani aloin katsomaan tv:n kokkikoulua sillä en ole koskaan ollut mikään hyvä kokki.
Aihekkin oli hyvin mielenkiintoinen nimittäin miten saat ravusta hyvän ruoka annoksen.
En ollut huomannut tv:n katsomiseltani että Rod Humble oli tuonut minulle lahjan.
Huomasin paketin vasta myöhemmin illalla kun vein roskat ulos.
Kun avasin paketin sieltä paljastui todella hieno ja moderni tietokone ja tietokonetta minä juuri tarvitsinkin kun postipoika ei ollut lehteä toimittanut tänään ja minun pitäisi etsiskellä itselleni työpaikka.
Aloin heti katsomaan vapaana olevia työpaikkoja mutta harmikseni huomasin että opetus-alalla ei ollut yhden yhtä työpaikkaa vapaana.
Silti tarvitsin työpaikkaa nyt niin paljon että päätin ryhtyä hetkellisesti Stund up koomikoksi.
Minulle kerrottiin että stund up koomikkona tarvitsee opiskella karismaa joten aloin heti lukemaan aiheesta kirjoja ja huomasin siellä montakin hyvin mielenkiintoista asiaa.
Ensimmäinen työpäiväni oli varsin rankka.
Senpä takia meninkin suoraan nukkumaan.
Aamulla kokkikoulun opit olivat menneet perille sillä sain taijottua hyvin täyttävät ja maittavat paahtoleivät :D
Hieman myöhemmin päätin lähteä juhlimaan uutta työpaikkaani.
Päätin lähteä keilaamaan sillä rakastan keilailemista ja ei sitä tiedä vaikka siellä olisikin joku muukin keilailusta pitävä komea mies.
Kun taksi pysähtyi ryntäsin heti ensimmäiseksi vapaana olevalle radalle.
Päätin unohtaa hetkeksi miehen etsimiset.
Olin todella iloinen sillä sain kun sainkin melkein täyskaadon.
Ainoastaan yksi keila jäi hetkeksi aikaa heilumaan mutta lopulta sekin kaatui joten toisin sanoen täyskaato tuli.
Lopetin keilaamisen ja katselin hieman ympärilläni olevia miehiä.
Melkein kaikki miehet olivat vanhoja enkä minä halunnut ketään vanhaa miestä kanssani asumaan.
Olin hyvin pettynyt miestarjontaan kunnes paikalle astui tämä nuorukainen.
Hänen nimensä oli Ville ja hänkin piti kovasti keilaamisesta.
Olin aivan lumoissani ja menin innoissani juttelemaan hänelle.
Kun siinä Villen kanssa sitten juteltiin tajusin että hän oli täydellinen, ehkä vähän liiankin.
Joka tapauksessa taisin ihastua häneen.
Pian näin kuinka paljon kello oli joten halusin lähteä kotiin.
Kun olin juuri avaamassa ulkooven, odotin että Ville sanoisi jotain jonka seurauksesta en haluaisikaan lähteä...
Kuten jo aikaisemmin sanoin Ville oli täydellinen ja hän avasi suunsa juuri oikealla ajalla.
Ville kysyi puhelinnumeroani ja minä tietenkin annoin sen hänelle.
"muista soittaa minulle" tokaisin hänelle hymyillen. Ville nyökkäsi, myös hymyillen.
Menin kotiin ja aloin lukemaan lempikirjaani mutta ajatukseni eivät tahtoneet pysyä kirjan juonessa.
Niinpä pistin kirjan pois ja aloin miettimään päivän tapahtumia ja etenkin Villeä joka oli niin ihana ja täydellinen mies minulle, mutta oliko hän liiankin täydellinen? Mietin mielessäni.
En jaksanut alkaa laittamaan ruokaa, joten päätin tilata taksin ja lähteä ravintolaan syömään.
Ravintolassa virkailija toivotti minut ystävällisesti tervetulleeksi ja ohjasi minut tilaamaani pöytään.
Menin istumaan pöytään ja aloin lukemaan päivän ruokalistaa, mutta minulla ei ollutkaan enää nälkä, joten tilasin vesilasin.
Häpeissäni pelkän vesilasin tilaamisesta aloin juoda vettä nopeasti jotta pääsisin pian ravintolasta pois.
Pian tajusin halailevani ihan tuntematonta miestä mutta jotenkin hänen halaamisensa tuntui niin ihanalta ja jännittävältä, toisin kuin Villen halaaminen. Tuntemattoman miehen nimi oli Milo.
Villen halaaminen tuntui täydelliseltä mutta ei ihanalta tai jännittävältä.
Hetken päästä menimme Milon kanssa sisälle talooni ja olimme juuri suutelemassa kun puhelin alkoi soida.
Olisin halunnut rikkoa puhelimen koska puhelin rikkoi minun ja Milon tärkeän hetken, mutta vastasin kuitenkin puheluun.
Puhelimen toisessa päässä oli Ville.
Ville oli jo alkamassa tunnustamaan rakkauttaan minulle mutta keskeytin hänet nopeasti. "Ville minulla olisi sinulle hieman kerrottavaa. Minä..."
Niin minä hänet sitten jätin kylmästi, mutta en vain voinut kuunnella sivusta kun hän alkoi kertomaan minulle kuinka ihana nainen minä olin.
Olin aivan täysin unohtanut Milon joka oli odottanut hiljaa puhelun loppumista.
Olin hieman allapäin puhelun takia, mutta Milo sai minut kerta heitolla piristymään, kun hän suuteli minua hellästi.
Silloin tajusin että olin rakastunut häneen suunnattomasti ja että Villeen minä olin vain ollut ihastunut.
Päätimme muuttaa yhteen.
Halasin ja suutelin Miloa kaikin voimin kun hän ehdotti yhteen muuttamista.
Milo toi taloomme 61 000 simoleonia eli hän ei ollut mikään köyhä.
Tälläisen talon me Milon kanssa saimme rakennettua ja tyytyväisiä olimme.
Olin aina halunnut pihalleni uima-altaan joten semmoinen meillekin sitten tuli.
Nyt kun Milo asui kanssani halusin viedä hänet kampaajalle muuttamaan hiustyyliään.
Milo oli aluksi kovasti vastaan mutta minun mielikseni lopulta suostui.
Halusin myös että hän muuttaisi asutyyliään mutta meiltä ei löytynyt mitään miesten vaatteita saati itselleni naisten, joten pyysin Miloa kipaisemaan vaatekaupassa ostamassa minulle ja itselleen hieman vaatteita.
Milo teki työtä käskettyä ja osti itselleen ja minulle muutamia vaatteita.
Nyt kun asuimme yhdessä saimme tietää toisistamme yhtä sun toista.
Esimerkiksi Milo rakasti koiria niinkuin minäkin joten ostimme koiran nimeltä Milli.
Seuraavana päivänä päätimme ostaa Millille kaveriksi toisen koiran nimeltään Vili.
Vili ja Milli tulivat todella hyvin juttuun keskenään.
Kummatkin olivat myös saman värisiä.
Olen ollut parin päivän ajan todella väsynyt.
Kipeäksi en itseäni tunne mutta olen kovin unelias.
Pian selvisi väsymykseeni syy.
Olin raskaana.
Milo ja minä olimme sillä hetkellä varmasti maailman onnelisin pari.
" me saamme vauvan kulta " sanoin Milolle melkeinpä kyyneleet silmissä.
" niinpä kultaseni " Vastasi Milo minulle.
Yllätyksiä tälle päivälle riitti sillä Milo kosi minua.
En osannut sanoa mitään hymyilin vain hyvin hämmästyneenä.
Otin sormuksen varovasti rasiasta ja laitoin sen sormeeni.
Hetken päästä hyppäsin Milon syliin.
Silloin tiesimme että meidän ei tarvinnut edes sanoa toisillemme mitään kun eleemme jo kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa.
" kulta minä tiedän. Jos vauvasta tulee tyttö annetaan hänen nimekseen sinun mukaan Danielle, mutta jos hänestä tulee poika annetaan hänen nimekseen minun mukaan Milo jr. käykö? " Kysyi Milo minulta ja mitä minä siihen muuta osasin vastata kuin...
" sopiihan se kulta "
Tähän loppui ensimmäinen merkintäni laitan taas merkintöjä pian päiväkirjani.
Muistakaahan pistää kommenttia ja kiitos kaikille ketkä lukevat tarinani ja laittavat kommenttia :)
Kommentit