Muistakaahan kommentoida ja ennenkaikkea äänestää!
Ambulanssi tuli hyvin nopeasti hakemaan, tajutonta Daniellea.
Minä taas olin, edelleenkin töissä.
Sairaalassa Danielle oli yhä tajuton, mitään ei voitu tehdä, ainoastaan odottaa.
M.J oli pitänyt koko ambulanssi matkan Danielleä kädestä kiinni ja toivonut parasta.
"Voi Danielle! Pystytkö ikinä antamaan minulle anteeksi?" Sanoi M.J hiljaa itkien.
Samaan aikaan Matthewsien talossa, Wiliamin oli aika kasvaa viimeinen kasvunsa, nimittäin vanhus.
Hieman myöhemmin, Milli ja Vili olivat tulleet tiensä päätökseen.
Wiliamille, tämä oli todella rankkaa, eikä kukaan ollut häntä lohduttamassa.
Minä olin lähtenyt heti töistä, kun olin kuullut, mitä pikku tytölleni oli tapahtunut.
"Danielle, kuuletko minua?" Sanoin Daniellelle suruissani.
Päivät kuluivat samaan malliin, kunnes kolmantena päivänä Danielle alkoi virkoamaan.
Danielle nousi istumaan sängylle.
"Mitä minulle on oikeen tapahtunut? Miksi olen täällä?" Kysyi Danielle hämillään.
"Voi Danielle, olet kunnossa!" Riemuitsi M.J ja halasi kyyneleet valuen siskoaan.
"Voitko antaa minulle, koskaan anteeksi?" Kysyi M.J surullisena siskoltaan.
"Antaa anteeksi, mitä?" Kysyi Danielle ihmeissään.
"No tietenkin sitä, mitä lammella sattui" Sanoi M.J hämillään.
"Lampi?" Mietti Danielle mielessään.
Danielle pisti silmänsä kiinni ja yritti muistaa, mistä lammesta M.J oikein puhui.
Hetken päästä, kaikki muistui Daniellelle.
"Ei voi olla totta!" Sanoi Danielle murtuneena.
"Kuinka sinä saatoit, tönäistä minut lampeen!" Raivosi Danielle veljelleen.
"Se oli puhdas vahinko!" Yritti M.J puolustella itseään.
"Sitä paitsi, minä pyysin anteeksi" Huudahti M.J
"Senkö luulet riittävän?!" Karjahti Danielle M.J:lle kädet puuskassa.
"Nyt riittää!" Huusin viimein nurkasta.
"Eikö pääasia ole se, että Danielle, sinä olet kunnossa?" Kysyin Danielleltä ja M.J:ltä hymyillen.
"No niinhän, se on" Vastasi Danielle minulle hymyillen takaisin.
Silloin tapahtui jotain niin kamalaa, etten pysty sitä edes sanoilla kuvaamaan.
Viikatemies tuli luokseni kertomaan, että olisi aika lähteä.
En voinut uskoa sitä todeksi.
Niinpä aloin riuhtomaan viikatemiehen näyttämää aikaa, joka oli lopussa.
Lapseni itkivät vieressä, kun minun oli aika lähteä.
"Hyvästi, sitten Danielle ja M.J, muistakaa pitää yhtä" Sanoin vielä viimeisen kerran ja lähdin.
Kun Danielle ja M.J tulivat kotiin, heitä odotti vielä kaksi uurnaa lisää, se oli hyvin raskasta.
M.J meni siivoamaan, jottei hänen tarvitsisi ajatella yhtään mitään.
Danielle meni haudalleni.
"Äiti, miksi sinun täytyi jättää minut ja M.J, juuri nyt, kun tarvitsimme sinua?" Kysyi Danielle surullisena.
Pian Danielle kuitenkin nousi seisomaan ja alkoi itkemään.
"Tämä on niin väärin" Nyyhkytti Danielle.
Hetken päästä M.J tuli Daniellen luokse ja halasi tätä.
Danielle ei vastustellut, vaan unohti koko heidän riitansa.
"Yhdessä, me kyllä selviämme" Sanoi M.J Daniellelle rohkaisevalla äänellä.
Aamulla M.J ja Danielle hautasivat Millin ja Vilin Matthewsien takapihalla, olevan lammen rantaan.
Danielle oli menossa katsomaan tv:tä huoneeseensa, kun hän huomasi minun päiväkirjani, jonne olin kirjoittanut omasta lapsuudestani aina, lapsieni varttumiseen saakka.
Danielle ei tajunnut aluksi, mikä päiväkirjani oikeastaan oli, joten hän alkoi lukemaan sitä.
Daniellella nousi kyyneleet silmiin kun hän luki päiväkirjani sivuja.
Myöhemmin Danielle huomasi viimeisellä sivulla olevan kirjoituksen.
(Kummasta lapsestani tuleekan perillinen, haluaisin, että hän ottaisi tämän päiväkirjani ja alkaisi kirjoittamaan siihen, elämässään tapahtuvia asioita)
Danielle päätti, että ottaa päiväkirjan siksi aikaa itselleen, kunnes päätetään kummasta tulee perillinen, M.J:stä vai Daniellesta.
Niin Danielan päiväkirja vaihtuikin M.J:n tai Daniellen päiväkirjaksi, sen päätätte te hyvät lukijat, kummaksi tarina vaihtuu.
Joten nyt, rakkaat lukijat, on teidän aikanne äänestää tuleeko minusta, Danielle Matthewsista perijä vai...
M.J:stä.
Muistakaa nyt laittaa kommenttia osasta ja etenkin äänestää, kummasta tuleekaan perijä.
Kommentit